Hyvä olla.
En mä muuta osaa sanoa. Ei mun tarvitse.
Toinen yö J:n vierellä edessä, toivottavasti. Huominen voisi jättää tulematta. En minä ilkeyttäni juo kahvia mustana kahvikekkereillä, jos on tarjolla kakkua keksejä pullaa konvehteja riisipiirakoita pasteijoita ja sen sellaista. No jokatapauksessa pelkään huomista. Minun pelkoni on sitä, että kammoksun ihmismassaa ja ruokaa samassa yhteydessä. Ne arvioivat pahansuovilla katseillaan laihakkaa tyttörukkaa, jonka käsissä posliininen kahvikuppi tärisee. Kahvia läikähtää lattialle.
(kauhuskenaarioita ja odotuksia huomiselle)
Mutteivat ne rumat katseet tiedä mitä tämä kaikki kätkee taakseen.
Se on syvällä näkymättömissä. Näkymätön.
Olisinpa minä. Etten olisi tässä. Etten olisi minä.
Olisi vain ilmaa, ääriviivoja ja heikko sydän, joka vaihtoi omistajaa.
En parane koskaan, siitä mitä sanotte syömishäiriöksi.
Silmänlumetta ja ilmeettömmät kasvot.
Silmänlumetta ja ilmeettömmät kasvot.
ei se paraneminen oikeasti helppoa ole, mutta sen arvoista ;__; syömishäiriö on hidas itsemurha, kukaan ei halua uskoa että se on niin.
VastaaPoistase syö ihmistä sisältä, se syö tunteet, hiukset putoilevat, ihon peittää se pehmeä karva ja luut työntyvät ihon läpi ja joku sairas idiootti pitää sitä täydellistyytenä vaikka se on sen vastakohta
*hugs*