22.5.2011

Herätä mut maanantaina


Mä kerron miten kaikki on okei.
Monni nosti hihaa
ja vasemman olan paljaaksi.
"Mä arvasin."

Mitä, miten,
sillä en kai minä noin läpinäkyvä sentään.


Alkoholia ja itkusta väsyneet silmät.
Pää painautuneena J:n syliin, ja kädet paijaa päätä
...paha pois pois katoa. 
Mun siivet katkesi ja mä putosin. Sille faktalle, etten mä tule koskaan paranemaan tästä. En ikinä. Itkin sitäkin, että tahdoin viiltää (sillä pelkään, enkä ole varma mitä).

Mustat kynnet. 
Mä tahdon raapia ihon rikki ja kuihtua pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti